Pohjoislinja – Dwyrin kunnianhimoisin rautatiehanke
Dwyrin alueella on kaksi merkittävää rautatieyhteyttä. Ne tunnetaan nimillä Pohjoislinja (reittinä Keshe – Oresta) ja Etelälinja (Jaiphire – Thellurian raja). Vuonna 2865 rakenteilla on kaksi Etelälinjan ja Pohjoislinjan yhdistävää rataosuutta: Orestan ja Jaiphiren väli Dwyrin länsirannikolla, sekä Pelpetrinen vuoriston solan halki kulkeva rataosuus, jonka päätepisteeksi on kaavailtu Kefeä ja joka sivuaa Pyrenian suurinta sisävesialuetta.
Pohjoislinja on lähes täysin Pyrenian valtion, sen suurimman rautatieyhtiön ja yksityisten sijoittajien rahoittama, vaikka rata kulkee pelkästään Nordinian ja Adamorin alueella. Ratahanke oli vireillä jo silloin kun Keftinmaa oli vielä itsenäinen valtio. Kun Adamor valloitti pysyvästi Keftinmaan alueet, rautatiehanke jouduttiin neuvottelemaan uudestaan. Hankkeen aloittamista viivyttivät lukuisat Adamorin ja Nordinian välillä käydyt aseelliset selkkaukset. Rautatielobbareilta vaati melkoisia neuvottelutaitoja saada kumpikin valtio suostumaan hankkeeseen ja lopulta myös sijoittamaan siihen. Nordinialaiset olisivat halunneet radan myötäilemään valtion rantaviivaa; tähän ei kuitenkaan suostuttu, joten Nordinian rahoitusosuus jäi suhteessa varsin vähäiseksi.
Pohjoisessa sijoittajia houkuttivat erämaan lukuisat luonnonrikkaudet, joiden hyödyntämistä Nordinian kuningaskunta ei juuri rajoittanut tai valvonut. Kaivauksia ja tutkimuksia oli mahdollista tehdä missä tahansa, kunhan osa tulevan valtauksen tuotosta maksettiin verona valtiolle. Lähes asumattomassa pohjoisessa veron osuus oli ansaintamahdollisuuksiin nähden melko olematon. Radan uskottiin helpottavan merkittävästi suurten raaka-ainemäärien siirtämistä, sillä kylmässä pohjoisessa laivaliike seisahtui jäiden takia koko talvikaudeksi. Rautatie tarjosi mahdollisuuden jatkaa liikennöintiä aikaisempaa edullisemmin lähes läpi vuoden. Luontevin reitti kulki Keshestä suoraan kohti etelää, laajojen erämaaosuuksien halki. Rannikolla rakennustöitä olisivat hankaloittaneet Keftinmaan laaja suistoalue ja sen vuolaat joet; erämaareitti oli taloudellisesti kannattavampi.
Alkuperäinen suunnitelma oli rakentaa rautatieyhteys Kefeen ja myötäilemään Cyr-jokea Kioriin, josta on suora laivareitti merelle. Etelälinja on edelleen tarkoitus yhdistää Pohjoislinjaan Kefen kautta (rahoitusvaikeuksista johtuen ratatyöt pysähtyivät pitkiksi ajoiksi, mutta käynnistyivät uudelleen vuonna 2863). Suunnitelmia muutettiin, kun Adamorin keskuspankki lupasi myöntää lisälainan koko Memeasta länteen kulkevan rataosuuden kuluista, mikäli radan päätepiste olisi maan suurin teollisuuskaupunki Oresta. Tässä vaiheessa radan rakennuttajat alkoivat olla melko epätoivoisia, sillä hanke oli joutunut voimakkaaseen vastatuuleen.
Vuonna 2857 Pohjoislinjan rakennustyöt olivat edenneet Nordiniassa suomaalaisten alueelle. Villit sabotoivat toistuvasti rakennustöitä hankaloittaen työmaaleirien arkea. Radanvarren asuttaminen ei edistynyt suunnitellusti, vaikka Nordinian kuningaskunta tarjosi uudisraivaajille huomattavan edullisia maakauppoja mikäli nämä asettuisivat Pohjoislinjan varrelle suunniteltuihin kaupunkeihin. Pelko salaperäisiä suomaalaisia kohtaan osoittautui liian suureksi; vain harvat lähtivät, ja monet menehtyivät vaikeissa olosuhteissa jo ensimmäisenä talvenaan. Myös suomaalaiset tekivät parhaansa karkoittaakseen uudisraivaajat alueeltaan – ja lopulta onnistuivat siinä. Ne muutamat hökkelit ja asemantapaiset, joita erämaahan oli saatu pystytetyksi, autioituivat. Rannikolle palanneet kertoivat kammottavia juttuja yössä hiipivistä aaveista, jotka varastivat karjan ja kotieläimet, sytyttivät taloja palamaan, levittivät saastaa ja tauteja. Huhupuheet ja suomaalaisten tekemät tihutyöt johtivat lopulta Nordinian kuningaskunnan ”puhdistustoimiin”, jotka pakottivat alkuperäisväestön perääntymään yhä lähemmäs Gremin vuoristoa.
Pohjoislinjan rautatiehanke valmistui kokonaisuudessaan vuonna 2861, ankarien vastoinkäymisten jälkeen. Ensimmäisenä vuonna radalla liikkui pelkästään rahtiliikennettä. Orestassa kootut ja pyrenialaisin höyrykonein varustetut veturit kiskoivat vimmaisesti pohjoiseen kasaantuneita raaka-aineita etelään, ja rata alkoi sijoittajien huojennukseksi vihdoinkin tuottaa. Yleisölle Pohjoislinja avattiin alkukeväästä 2862, jolloin ensimmäiset matkustajat nousivat junan kyytiin Memeasta; tapahtumasta uutisoitiin laajasti halki mantereen. Pohjoislinjan pikajuna ja sen veturi, Rautarouva, tekivät ensimmäisen kaupallisen matkansa vuonna 2863. Rautarouvaa pidetään yhtenä pyrenialaisen insinööritaidon helmistä.